lauantai 24. marraskuuta 2012

Tuplaäärettömyys ja häät



Jeij, eilen oli ensimmäinen ns. hääkokous :) Kaikki kaasot ja bestman olivat paikalla, ja paljon asiaa saatiinkin aiheeseen. Pieniä asioita vielä mutta niistä monesta pienestä koostuu se meidän ihana päivämme. Oli ihana kun sai vihdoin jotain aikaiseksikin. Laitoin alkuviikosta viestin kaasoilleni ja bestmanille että passaisiko heille tälläinen pieni miittinki, ihana rakas tuleva aviomieheni kysyi tietysti minulta että täytyykö hänenkin olla paikalla (HUOM SE OLI VITSI), totesin että jos kirkkoon viitsisi ilmaantua niin riittää toki :) Ehkä hänkin on asian hyväksynyt että ei sitä sanavaltaa niin kovasti ole hänellä (HUOM SEKIN OLI VITSI)! :DD
Joitain oikeasti ihan mahtavia ideoitakin saimme aikaiseksi, mutta ne menikin sitten heti alkuunsa ihan mönkään, mutta keksimme jotain vielä hienompaa tilalle! Sen tiedän että päivästämme tulee juuri niin ihana kuin kuvittelen sen tällä hetkellä. Se niistä häähommista tällä erää, ja sitten keskitytään muihin asioihin :) 

Jaana ja Otto kiikkumassa Candy Worldin leikkimaassa :)
Tänään kävimme Otto-Matiaksen ja Jaanan kanssa Haaparannalla Candy Worldissa leikkimässä! Ihan huikea paikka pikku poitsulle! Harmittaa kun niin harvoin saa aikaiseksi lähdettyä johonkin tämän tapaiseen juttuun missä Otto on niin mahdottoman ilmoinen ja viihtyy! Ranuan eläinpuistossakaan ei tänäkään kesänä päästy käymään.. Ehkä ensi kesänä? Siellä Haaparannan leikkipaikassa on semmoinen mahottoman iso muovinen mäki, mitä pitkin kiikutaan ylös ja lasketaan liukumäkeä  tai samaa mäkeä pitkin alas. Itsehän en päässyt edes puoleenväliin kun oli niin liukas, Jaana taas pääsi ainakin puoleenväliin kun hänellä oli sellaiset housut mitkä ei luistanut ollenkaan, mutta mitäs tekikään Otto-Matias? No käveli ihan reilusti ylöspäin vain kun muut putoili ta eivät päässeet helposti ylös kun aina luiskahtivat alas. Mikäs tähän kummallisuuteen oli sitten se syy että Otto-Matias pääsi helposti kävelemällä menemään, JARRUSUKAT!! Voi sitä naurun määrää mikä itsellä pääsi kun käveli ylös vain ihan muina miehinä kun ei luistanut sukat, ja muilla meno oli niin hankalaa.
Ihan turhaa minun mielestä lähteä Ouluun asti johonkin Hoploppiin kun näinkin mahtava lasten leikkimaa on ihan lähellä! Ainakin vielä tämä paikka on erittäin riittävä meidän murulle!


Miia-Olivia reilu 4kk. Äidin vanha
mekko murusella päällä :)
Arki kotona on mennyt nyt taas välillä tosi hienosti. Miia-Olivia on alkanut vihdoin ja viimein nukkumaan sisälläkin ihan päivittäin sen tunnin-kaks tuntia ja sen jälkeen vielä ulkonakin muutaman tunnin. Huomaa kuinka pikkuinen on paljon iloisempi ja jaksaa paremmin vähän touhuillakin kun nukkuu hyvin myös aamupäivän. Nyt kun olemme ne soseetkin aloittaneet on pikkuisella alkanut vähän vatsan kanssa olemaan hankaluuksia. Tuntuu ettei sitä pottu ruokaa voi oikein syöttää kun menee vatsan toiminnot hankaliksi heti. Kokeiltu on perunaa ja porkkanaa sekaisin, sekä bataattia ja kesäkurpitsaa. Hedelmä ja marja soseet kyllä menevät ja niiden kanssa ei ole ongelmia ollenkaan mutta jotenkin tämä lämmin ruoka on nyt hankaluus meillä. Miia on kuin pikku linnunpoikanen kun syö, on suu auki odottelemassa koko ajan. Miian syöttäminen on siis ihan älyttömän helppoa! Otto kun taas oli pienempänä tosi tosi tosi huono syömään, lusikalla piti aina se suu houkutella ihan auki ennen kuin suu aukesi ja se syöttäminen oli oikeasti urakka, ei nopea toiminto olleskaan. Kaksi niin erilaista lasta, mutta kumpikin juuri täydellisiä!
Miian kanssa ensimmäiset soseer syömässä
 mökillä, ikää n. 3kk, vielä ei suu auennut niin helpolla :)  


torstai 15. marraskuuta 2012

Kids and wedding

Jopas on aikaa kulunut etten ole kerennyt kirjoitella :)

Kävinpäs viimeviikolla yhtenä päivänä hetken töissä, ehkä 4-5 tuntia mutta kylläpäs se piristi mieltä! Oli ihana  kun sai ajatella jotain muutakin välillä kuin sitä onko jollain nälkä, väsy tai kakkavaipassa. Niinkin paljon kun rakastan aikaani kotona lasten kanssa, oli hienoa päästä välillä tekemään aikuisten hommia :)

Pikku-Miiu on oppinut kääntymään vatsalleen ja soseetkin olemme aloittaneet. Neuvolassa kun kävimme, oli pituuskäyrä liian matalalla joten ens kuussa onkin sitten pituuskontrolli. Ihan pöhköä minun mielestä koska emme me vanhemmatkaan mitään erikoisen pitkiä ole! Painoa oli kertynyt 6450g ja pituutta 61cm.  Miia on alkanut myös kiljumaan, huutelemaan, ja juttelee suu kiinni mmmmmo, mmmmmmmo.. :) Ihan kuin mummoa huutelisi! Miiu on aina nukkunut sisällä tosi huonosti, 10min - tunnin maksimissaan. Ulkona taas nukkuu tosi hienosti 2-5 tuntia. Nyt on tullut jokin ihme parannus sisällä nukkumiseen kun nukkuu nyt sisällä tunnin - 2, ja pihalla seuraavat tirsat, eli kaksilla unilla koko päivä ohi.. Ennen kun niitä pikku tirsoja oli jo ne kahdet-kolmet. Ai että on ihana kun pikkuinen kasvaa ja oppii ja ehkä se vihdoin alkaa tottumaan myös velun meteliin :)

Otto-poika taas on ollut tosi reipas! Mennyt tosi hienosti päivät kun isi on ollut töissä. Ehkä se Ottokin alkaa oppia ettei ole aikaa enää vain hänelle vaan myös sisko täytyy hoitaa. Telkkaria poitsu on alkanut katsoa mielestäni ihan liikaa! Aamuisin katsomme yhdessä lasten ohjelmia, Risto Räppääjää eteenkin. Nyt sitten katsommekin monta kertaa päivässä kyseisen elokuvan. Tänää täytyi ottaa kovat keinot käteen ja pistää telkkari yksinkertaisesti kiinni. Ennen kun se on ollut aina päällä, ja nyt minäkään en saa katsoa BB:tä koko päivää! Ehkä se poika onkin ottanut mallia minusta että istutaan telkkarin edessä koko ajan. Tuntuu ettei oikeat leikit enää onnistu yhtään, vaan koko ajan pyöritään olkkarissa ja odotetaan josko jokin kiva lasten ohjelma alkaisi. Tänään sovimme Oton kanssa että aamulla katsomme lastenohjelmia ja päivällä leikitään tai toisinpäin, telkaria ei koko päivää katsota!

Päivät kun isi on kotona, meillä meinaa olla vähän kummallisia. Miia kun menee isin syliin alkaa Otto heti kiukutella että miksei hän saa olla isin sylissä, ja jotenkin tiedostaa sen että nyt on kumpikin kotona että hällekkin seuraa löytyy KOKO AJAN! Tietysti touhuamme Otonkin kanssa paljon, mutta pitäisi itsenäisestikin jotain leikkejä saada aikaiseksi. Kun kävimme Miian kanssa neuvolassa mittasimme myös Oton ja oli huimat 96cm pitkä! Mihin on hävinnyt se pieni äidin poika?

Tänään postissa tuli hääkrääsää! Saippuakuplia sekä kahvi- ja ruokaservetit. Jotenkin tulee tosi hyvä mieli kun postin saapumisilmoitus tulee että pääsee taas jotain ihanaa hakemaan. Kutsuihin materiaalit on haettu osakseen, tietenkin olen niin vaativa nyt että en sopivia löytänyt Kemistä. Jaana-Kaaso käy vielä Oulun Sinooperista katsomassa mitä löytyy, ja jos ei sopivaa löydy häätyy mennä internetin ihmeelliseen maailmaan :)  Koristeitakin sain yhtenä päivänä tehtyä jonkin verran, mutta aina kun pääsee vauhtiin niin lapsukaiset herää tai keskeyttää muuten :) Mutta olihan se odotettavissakin kun aloin häitä järjestämään pienten lasten kanssa. Siispä menemme lasten ehdoilla.

Haluttais kovasti pitää semmonen pieni hääkokous näiden kaasojen ja bestmanin kanssa, jotta saisi jotain konkreettista myös heidän kansssa aikaiseksi, ja jotta he olisivat tietoisia mitä on tehty ja missä toivoisimme heidän apuaan. Jaanan kanssa nyt ollaan paljon yhdessä jo tehty ja suunniteltu, mutta muut eivät sitten tiedäkään suunnitelmista paljoakaan, koska minullahan suunnitelmat muuttuvat vähän väliä!

Kuvia ei nyt tullutkaan sitten yhtään tähän mutta seuraavalla kerralla sitten :)